Kuten varmaan huomaa ja musta tuntuu ettei tää kirjottaminen enää luonnistu multa tänne blogii.
Syksykin on jo alkanu ja tietty alkaa tää ihana syysmasennus tai on se ollu pelkkä masennuski täsä pitkän aikaa. Tuntuu vaa ettei enää mikään luonnistu samal taval ku ennen. Sekä mulla on vaan pari läheistä ja neki asuu kaukana musta.. Toinen satojen kilometrien pääs ja toinen vähän alle sadan kilometrin pääs. Ne saan mut aina hymyilee aidosti. Saa kyyneleet silmii jos mietin niiden menettämistä. Toisen niistä tiiän välittävän aidosti, koska tietysti sisko aina välittää, mut toisesta osapuolesta en tie. Hän on jätkä, joka asuu liian kaukana. Osittain haluun uskoo et se oikeest välittää, mutta osittain mietin et kumminki mitäs jos se valehtelee mulle? En haluis ajatella nii, mutta oon hirveen epävarma myös ittestäni joten muiden uskominen ja luottaminen on vaikeeta myös mulle. En osaa ees omas päässä saamaan vastauksii kaikkiin kysymyksiin jota mietin. Miks näin?

